Arkistojen kätköistä

Piipahdin kaupunginarkistossa etsimässä tietoja Jääkärinkatu 6:n asukkaista ja omistussuhteiden kehityksestä.

Ensimmäisen merkinnän löysin vuodelta 1889, myyjä: kaupunki, ostaja: tilanomistaja K. F. Rantanen.
Parin omistajavaihdoksen jälkeen ostajaksi oli merkitty Axel Liljefors vuonna 1905. Nimen päälle on kirjoitettu Korvmak. Olisinko jo makkaratehtailijan jäljillä? Kyllä! 1920 hän myy talon yritykselleen AB Axel Liljeforsille. Makkaratehdas näyttää toimineen vuoteen 1934 saakka.

Piirustuksia selaillessa minulla oli täysi työ pitää näppini irti kadun muista taloista, puhumattakaan laajemmista kokonaisuuksista (megalomaaninen kun olen!). Naapuritalon tutkimiseen annoin itselleni luvan, ovathan 6 a ja 6 b vähän niin kuin kaksosia, sitä paitsi jako a- ja b-taloon on tapahtunut myöhemmin. Kuten meidänkin tontilla niin myös 6 a:n paikalla on 1870 luvulla ollut 2 puutaloa. Piirustuksista päätellen vallan upea talo kadunvarressa ja toinen pihalla kuten tämä meidänkin talomme.

Puutaloomme oli alunperin suunniteltu kolme sisäänkäyntiä, mutta näyttää siltä, että vain länsipäädyn ulkoportaat ja puolessa välissä sijaitseva tornimainen lisäke ovat toteutuneet. Viimeksi mainittu on olemassa edelleenkin.

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Pihapiiriä on täydennetty vuonna 1907 lisärakennuksella (af sten). Puutalon itäpäätyyn rakennettiin kaksikerroksinen jatke ja siihen liittyvä piharakennus. Siinä sijaitsivat liiteri, talli ja pesutupa. Makkaranvalmistus onkin aloitettu jo silloin, koska pohjapiirroksesta löytyy korfmakeri, kokrum ja lagerrum.


klikkaa kuvaa suuremmaksi

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Mikä vilske! Pesuvedet höyryävät pyykkäreiden ahertaessa hikisinä pesutuvassa, pihapiirin lapset ovat kerääntyneet katsomaan hevosen kengitystä tallin eteen, naapurin kukko kiekuu, sireenipensaat värähtelevät kesätuulessa ja kaiken yllä leijailee kevyt savussa kypsyvien makkaroiden tuoksu…

Seuraavaksi on ilmeisesti rakennettu jääkellari, minne järvestä tai merestä sahatut jääohkareet tuotiin hevosilla kevättalvella. Sahajauhojen alla jää säilyi hyvin ja piti tilan viileänä, niin että talon asukkaat pystyivät säilyttämään siellä maitoa, kermaa yms. pilaantuvaa ruokaa. 


klikkaa kuvaa suuremmaksi

Pihapiirin mullistukset jatkuvat 1930-luvulla. Kadunvarren puutalo ja piharakennus liitereineen ja talleineen purettiin. Tilalle rakennettiin 4-kerroksinen kivitalo. Sen pihanpuoleiseen pohjakerrokseen tulivat  autotalli, liinavaatevarasto ja mankeri sekä pesutupa ja pihapuolen siiven pohjakerrokseen ruokasali ja keittiö (makkaratehtaan työntekijöille?). 

Makkaran kysyntä oli ilmeisesti kasvanut, sillä puutalon entiset varastotilat muutettiin savustamoiksi ja sekä naisille että miehille tuli omat pukuhuoneet. Lisäksi työntekijät saivat omat vessat sekä yhteisen suihkun.


klikkaa kuvaa suuremmaksi

Tuntui lumoavalta selailla arkistossa reilut kymmenen senttiä paksua ´henkirahojen kantokirjaa´, ihailla kaunista käsialaa, koukeroisia allekirjoituksia. Sarake sarakkeen, sivu sivun jälkeen säntillisiä merkintöjä maksuista ja punaisia leimoja maksujen laiminlyönneistä 116 vuoden takaa. Vuoden 1889 kirjasta en löydä yhtään merkintää Jääkärinkatu 6 b:n kohdalta, mutta opin lukemaan kirjaa. Minun oli ainoastaan pidettävä mielessä, että kyseessä on VII kaupunginosa ja kortteli no 109.

Eläköön kirjanpito, sillä sen kautta saamme tarkkoja tietoja menneen ajan elämästä.

Inspiroiduin talojen asukkaista ja heidän ammateistaan. Siellä he kävelivät katuamme pitkin kuka minnekin: ompelija, merimies, silittäjä, ajuri, sementtityömies, tehtaalainen, kivityömies, palvelija, messityöntekijä, viilari, vaununtekijä, suutari, rakennusmestari, kirjapainotyöntekijä, konttoristi, satamakonstaapeli, kirjansitoja ja kankaanmyyjä.

Tämän tontin asukkaista en löydä merkintää vielä tuosta kirjasta.

Vuonna 1920 6 b:n taloissa asuivat mm. Hulda, Ulrika, Ester, Albert, Karoliina, Oiva, Lennart, Elsa, Sofia, Alvina, Berta, Alexander ja Matilda. He edustivat seuraavia ammatteja: pesijätär, konetyömies, kauppa-apulainen, poliisikonstaapeli, puuseppa, työnjohtaja, kauppa-apulainen, tehtailija (tietenkin makkaratehtailija Axel Liljefors), keittiöapulainen, aputyöntekijä, sairaanhoitaja ja viisi makkaratehtaan työntekijää.

Olen hulluna museoihin ja arkistoihin. Museoista ja arkistoista löytyvät historian detaljit imaisevat vastustamattomasti mukaansa, mutta parasta antia ovat kuitenkin elävät ihmiset ja heidän tarinansa.

Lähteet:

Helsingin kaupunginarkisto http://www.hel2.fi/Tietokeskus/kaupunginarkisto/index.html

Helsingin kaupunginmuseon http://www.hel2.fi/kaumuseo/
julkaisu Narinkka, 1991, Elämää Helsingissä 1800-luvulla, Jenny Emilia Waronen 1964-1953.

Hotelli- ja ravintolamuseo http://www.hotellijaravintolamuseo.fi/

Suomen jäähdytystekniikan museo http://www.kylmamuseo.org/

Otan erittäin mielelläni vastaan vihjeitä, tarinoita ja kuvia sekä tietenkin huomautuksia ja korjauksia.

ulla.vaatainen[at]heijastus.com

takaisin juttujen etusivulle