Puutaloidylliä ja arkkitehtuuria

Ateljee Heijastus perustettiin vuonna 1982. Ensimmäiset työt tehtiin isojen ruutuikkunoiden takana, Fazerin entisessä tehtaassa Tehtaankadulla, mutta jo seuraavana vuonna muutettiin Jääkärinkatu 6 b:n sisäpihalla sijaitsevaan puutaloon.

Muuttohetkellä puutalo oli kyyhöttänyt paikoillaan lähes 100 vuotta. Mieltäni kiehtoo erityisesti vielä 1800 -luvun lopulla nykyisen korttelin sisäpihanotkelmassa sijainnut lammikko. Kun katson ulos työhuoneeni ikkunasta, voin hyvin kuvitella soutelijat tyynessä kesäillassa ja pikkupojat, jotka kiertävät rantoja onget olkapäillä.

Nyt kerrostalot suojelevat puutaloa tuulilta, tuiskuilta, meluilta ja vuodenajoista riippuen myös auringonsäteiltä. Pihapiirin pienissä työhuoneissa vuokralaisina ovat viihtyneet  eri alojen taiteilijat ja käsityöläiset.

Tekisi mieli vielä kävellä Haraldin luo ja juttuttaa häntä menneistä. Haraldilla oli laukkukorjaamo puutalon kivijalassa. Ennen joulua hänellä oli tapana tulla suklaarasia kainalossa tervehtimään meitä. Juotiin kahvit ja juteltiin.

Haraldin työhuone oli aarrearkku. Valon kajo tuskin pääsi siivilöitymään ikkunoista, sillä enempi vähempi tarpeelliset tavarat olivat löytäneet oman kiinteän paikkansa. Joka tapauksessa tuohon menneisyyteen ei voi enää palata, sillä legendaarinen Eläintarhan ajojen sankari siirtyi jo vuosia sitten päristelemään muualle pilvenvanat kannuksissaan. Muistona hänestä ovat takapihan vaahtera ja tammi, jotka hän kerran istutti sinne.


***

Talon suunnittelijaa en ollut koskaan miettinyt. Kuvittelin kai, ettei arkkitehtia kannattanut häiritä tälläisen puutalon suunnitteluun. Talon rakennuttaja tai rakennusmestari vetäisisi muutaman viivan tylpällä lyijykynällä ruutuvihkoon ja siinä se. Sain nenilleni: arkkitehdiksi paljastui Selim A. Lindqvist (1867-1939).

Nimen olen saattanut kuulla joskus, mutta mitkään kellot eivät kilisseet päässäni. Olisiko hän jäänyt Geselliuksen, Lingrenin ja Saarisen varjoon?

Lindqvist oli opiskellut Polyteknillisessä opistossa (nyk. tekninen korkeakoulu) ja jatkanut opintojaan Berliinissä, missä hän kiinnostui saksalaisesta jugend-kauden arkkitehtuurista. Lindqvist suunnitteli lukuisia asuin- ja liikerakennuksia, huviloita, kauppahalleja, tehtaita sekä julkisia rakennuksia: mm Merkuriuksen liiketalo Pohjoisesplanadin ja Mikonkadun kulmassa, nykyinen Aleksi 13:n liiketalo,  Suvilahden voimalaitos, Töölön raitiovaunuhallit, Hietalahden ja Kasarmintorin kauppahallit (joista jälkimmäinen purettu). Yksityistaloista esimerkkeinä: Villa Johanna, tuo Eiran sairaalan vieressä sijaitseva Laivurinkadun helmi, jugendkoru Villa Ursula Venäjän suurlähetystön naapurissa sekä Villa Ensi Merikadulla.

Siis ei mitä tahansa rakennuksia. Pakko tunnustaa, että rakkauteeni puutaloamme kohtaan sekoittui välitömästi ripaus ylpeyttä.

Lindqvist on ollut melkoisen ennakkoluuloton ja muuntautumiskykyinen, sillä  sanonta ” ..första gången i Finland...” toistuu hänen töistään kertovissa kirjoituksissa tiheään. Rakennusten tyylisuunnat vaihtelevat uusrenesanssista jugendiin, konstruktivismista funkkikseen.

Tarkoittaakohan ”första gången i Finland...” myös puutalomme tornin muodostavaa portaikkoa?

Tutkimusmatkani jatkuvat...
Otan erittäin mielelläni vastaan vihjeitä, tarinoita ja kuvia sekä tietenkin huomautuksia ja korjauksia.

ulla.vaatainen[at]heijastus.com
takaisin juttujen etusivulle