Miltä Helsinki näytti 1800-luvulla?

Uuden pääkaupungin keskusta

1800-luvun alussa Helsingissä oli noin 3000 asukasta. 1808 tulipalon jälkeen aloitettiin suunnitella Helsingin uuudelleenrakentamista, ajatuksena tehdä Helsingistä pääkaupunki. Uuden pääkaupungin rakentamisesta vastasivat Johan Albrecht Ehrenström ja Carl Ludvig Engel.

Suuren torin ympärille kohosivat keisarillinen Aleksanterin yliopiston päärakennus, yliopistonkirjasto, Nikolainkirkko sekä ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Unioninkadun varteen rakennettiin yliopiston opetusairaala ja Ulriikaporin vuorelle observatorio. Kauppias Heidenstrabuchin talosta Pohjoisesplandilla tehtiin keisarin palatsi. (Suomen itsenäistyttyä linnaan sijoittui Suomen tasavallan presidenti ja hänen kansliansa.) Kulttuuri- ja seuraelämään varten rakennettiin Esplandille Hotelli Seurahuone (nykyinen kaupungintalo) ja teatteri. Uspenskin kreikkalaiskatolinen kirkko kohosi Katajanokan kalliolle vuosina 1863-68 ja saksalainen kirkko Tähtitorninmäen rinteeseen 1864. Myös yksityistaloja rakennettiin runsaasti.



Etualalla Saksalainen kirkko ja sen vieressä sauna, taustalla näkyvät Nikolain kirkko (nykyinen Suurkirkko), Uspenskin katedraali. Pohjoisesplanadin talorivistö on jo melko pitkälle nykyisen kaltainen. Kuva vuodelta 1867.

klikkaa kuvaa suuremmaksi



Näkymä Kaivopuistosta Eteläsatamaan 1870-luvun alussa. Etualalla 1700-luvun puolivälissä toimintansa aloittanut laivaveistämö. 1870-luvulla purjelaivat kuljettivat vielä 80% koko tavaramäärästä. Ensimmäiset säännölliset höyrylaivareitit Helsingistä ja Turusta Tukholmaan ja Pietariin avattiin 1830- luvulla.

klikkaa kuvaa suuremmaksi



Observatorion mäki

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Pieni menneen ajan iltakävely Kaivopuisto-Ullanlinna-Punavuori-Bulevardi-Uudenmaankatu-Kamppi
Jääkärinkadulta oli lyhyt matka Kaivopuistoon. Kylpylän kukoistuskausi ylimysvieraineen oli ohitettu 1850-luvulle tultaessa, mutta kylpylävieraiden majoitusta varten rakennetut huvilat jatkoivat omaa elämäänsä. Kylpylaitoksen johtaja, tohtori Johan Rabben rakennuttama Kalliolinna ja professori Fredrik Cygnaeuksen rakennuttama huvila löytyvät vieläkin. Sitä vastoin ruhtinatar Zanaida Jusupoffin loistohuvila Rauhaniemi sai ränsistyä. Se purettiin 1917. Tallirakennusta voi kuitenkin käydä ihailemassa Seurasaaren ulkomuseossa.
Nykyinen Myllytie Kaivopuistossa paljastaa kaupungin viimeisen tuulimyllyn sijainnin.


Kalliolinna (piirtyy horisonttiin vasemmalla) valmistui 1844. Sen rakennuttaja Johan Rabbe oli suomalaisen kansanrunouden harrastaja, siksi mm. Elias Lönnrot ja Mathias Aleksanteri Castren vierailivat usein huvilalla. Kesäisin se oli vuokrattuna etupäässä venäläisille kylpylävieraille.

klikkaa kuvaa suuremmaksi



Helsinkiä esittelevässä teoksessaan R. Hertzberg kuvailee vuonna 1889 Punavuoria näin:

.... Talot ovat enimmältään puutaloja, siellä täällä vaihteen vuoksi jokunen pienehkö kivitalokin. Katurakennukset ovat maalatut maaseudun koristeellisin, kirkkain värein, mutta avoimista porteista näemme avarat, kiveämättömät pihat ja punaisiksi maalatut aittarivit luhteineen ja mustine ovineen. Siellä täällä porttien vaiheilla seisoskelee ihmisiä toimettomina keskustellen, ja pihoilla juoksentelevat lapset leikeissään. Näemmepä turvekattoisiakin majoja. Kaupat ovat enimmäkseen rihkamapuoteja, joiden ikkunoita koristavat kirjavat papyrossipuntit, soreat posliinit, piipunvarret ja kullatut venäläiset puumaljat, sekä ruokatavarakauppoja ja pikkukapakoita, joiden liikekilvissä lukee: Ruokaa, kahvia, teetä, olutta ja seltterivettä. Mitä lähemmäksi laivatelakkaa tulemme, sitä enemmän tuntuu siltä kuin olisi maalla, sitäkin voimakkaammin, kun vasemmalla puolella on aivan koskematonta maastoa, joka on suunniteltu puistoksi, ja loitompana meri....

Kuvassa Albertinkatu 10 vuodelta 1912.

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Ullanlinnan länsipuolella kohosivat Punavuoret. Tuolle kaavoittamattomalle alueelle, työläisten rakentamiin puutaloihin oli pesiytynyt salakapakoitsijoita ja ilotalonpitäjiä, karanneita sotilaita ja irtolaisia. Polut kulkivat talojen välissä kallioita kierrellen. Vuohet ja ajurien hevoset laidunsivat notkoissa. Ankat ja hanhet tepastelivat vapaina.
Kun Katajanokan hökkelikylä purettiin1880 paikkeilla, niin sen asukkaat merimiehet, katukaupustelijat ja satamamiehet hakautuivat Rööperiin, jonka maine täten ´ei kunniallisena paikkana´ kasvoi.
Pienen kävelymatkan päässä oli Sinebrychoffin olutpanimo, joka oli perustettu jo 1800 luvun alussa. Muista ajan rakennuksista hyvin erottuvassa talossaan Fanny ja Paul viettivät hieman toisenlaista elämää, sillä tuskin meillä muuten olisi nähtänä upea taidekokoelma.


Sinebrychoffin päärakennus. Puutalot päärakennuksen takana ovat Helsingin vanhimmat työläisasunnot 1850-luvulta.

klikkaa kuvaa suuremmaksi



F. J. v. Beckerin talo, Antinkatu 5 (nykyään Lönnrotinkatu). Naapurissa asuvan J. V. Snellmanin mielestä Beckerin talo muistutti maalaispappilaa. Kuva 1880-luvulta

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Kaupunki oli kovassa muutoksessa. Mm. Bulevardin puutaloja purettiin. Avarat tontit puutarhoineen saivat väistyä, tallit ja navetat purettiin. (Onneksi tilalle tulivat mm. suomalainen ja ruotsalainen tyttökoulu.) Jos Bulevardia pitkin katsoi länteen, niin siellä piirtyi hiekkaranta. Laitureita oli siellä täällä, niillä kalanpyydyksiä: verkkoja ja rysiä. Laiturin vieressä odottivat kalastusveneet merelle lähtöä.

Kontrastien on täytynyt olla melkoisia. Parin korttelin päässä Uudenmaankadulla Mikael Antipoff keräsi viimeisiä lantteja köyhiltä vuokralaisiltaan nelikerroksissa kivilinnassaan. 115 kappaletta yhden huoneen asuntoja, joiksi kävivät jopa liiterit ja kosteat kellaritkin. Tuossa ryysyläishotellissa asui keskimäärin 5-6 henkeä huoneessa.

Naapurissa, Kampissa voi melkein kuvitella olevansa ulkomailla. Sellainen puheensorina ja kielten sekoitus! Juutalaisten lisäksi siellä asui venäläisiä ja puolalaisia kauppiaita ja kadunlakaisijoita. Tataarit elivät kulkukaupalla ja italialaiset posetiivin soitolla.



Narinkka oli sijainnut 1700-luvulla Katanajokalla nykyisen Enzo-Gutzeitin talon paikkeilla, mutta joutunut siirtymään siitä Kruununhakaan ja sieltä edelleen 1870-luvulla Simonkadun varteen, kun Suomen Pankkia alettiin rakentaa. Narinkassa juutalaiset ja venäläiset entiset sotilaat möivät vanhoja vaatteita ym. romua.

klikkaa kuvaa suuremmaksi



Jääkärinkatu 15. Uunilämmityksen aikaan nuohoojat puhdistivat savuhormit ensin katolta savupiippujen kautta, sitten uunit nokiluukun kautta. Kuva vuodelta 1913.

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Millaista oli elämä Jääkärinkadulla? Siihen tulen palaamaan.

ps.
Vielä pieni huomio paikannimistä: 1800-luvulla seuraavat paikat olivat nimensä mukaisia eli saaria: Rajasaari, Tammisaari, Salmisaari, Jätkäsaari, Munkkisaari, Hernesaari, Tervasaari, Sompasaari ja Hanasaari

Saarina ovat vielä: Sirpalesaari, Liuskasaari, Uunisaari, Harakka, Ryssänkari, Luoto ja Valkosaari


Lähteet mm:
Asmo Alho, Uljas Rauanheimo (1962). Helsinki ennen meitä - vanhojen kuvien kertomaa, Otava

Marja-Liisa Rönkkö, Marja-Liisa Lehto, Bo Lönnqvist (1986), Koti kaupungissa -100 vuotta asumista Helsingissä, Tammi

Eläköön pääkaupuki -multivisio, Helsingin kaupunginmuseo 1987

Kuvalähteet:
Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto

Otan erittäin mielelläni vastaan vihjeitä, tarinoita ja kuvia sekä tietenkin huomautuksia ja korjauksia.

ulla.vaatainen[at]heijastus.com

takaisin blogin etusivulle