|
Jotain etsimässä
Lapsena seurasin silmät suljettuina silmäluomien pinnan näytelmää tuntikausia. Oudot oliot matkasivat valoa vasten määrätietoisesti kuka minnekin. Opin nopeasti, että ne tottelivat myös minua. Ohjasin siis silmilläni pientä näytelmää.
Hieman vaikeampaa oli onnistua seuraavassa. Istuin lattialla ja katselin jalkojani. Ensimmäinen kerta tapahtui vahingossa: jalkani vaihtoivat paikkaa, vasemmasta tuli oikeaa, oikeasta vasen. Leikin jaloillani aina kun sain olla rauhassa. Aurinko lämmitti, illan ja yön pimeyteen, maailmaan, jota en pystynyt hallitsemaan, oli vielä aikaa.
Jäljitän edelleenkin noita kokemuksia, läsnäolevan hetken ulottuvuuksia, menneestä, tulevasta, unista ja alitajunnasta pulpahtelevia kuvia ja ääniä, sanallisesti määrittelemätöntä toista todellisuutta. Jotain jonka kohdatessaan voisi nähdä häivähdyksen omasta salaisuudestaan.
Pysähdyn vain siellä, missä inspiroidun aidosti. Viipyilen ja ehkä pingotan riippukeinun ja vetäydyn sille tyynyineni ja hengitän sisääni jotain ainutlaatuista…
|
