Teen valokuvakollaaseja ja videoteoksia.

Se, että aineella ei ole pysyvää olotilaa, vaan se on jatkuvassa muutoksessa, kiehtoo minua.

Kuvakollaaseista
Kollaasejani varten kuvaan reunalla, välitilassa tai prosessissa olevia rakenteita, ilmiöitä ja materiaaleja, elämän jättämiä jälkiä ja merkkejä.  Liikun kamerani kanssa reuna-alueeilla, hautausmailla ja hylättyjen rakennusten liepeillä. Innostun yhtä lailla aikansa eläneiden työkoneiden ja -välineiden ruosteisista pinnoista kuin antikvariaattien ajan syrjäyttämistä henkilökuvista.

Intuition johdattamana rakennan näistä fragmenteista kollaaseja, joissa kuvien aikaisempi merkitys pysyvän muiston tallentajana haihtuu, yhteydet alkuperäisiin tarinoihin katoavat. Henkilöt, paikat ja ilmiöt etääntyvät reaalimaailmasta unen logiikalla, lomittuen ja limittyen eri tasoihin.

Teokset voidaan kokea eräänlaisina poissaolevien ihmisten uudelleen kirjoitettuina historioina. Tärkeintä on kuitenkin tunnetila ja mieluummin annan katsojan rakentaa merkitykset.

Kuvallisessa jatkumossa kollaasit flirtteilevat surrealistissävytteisten valokuvien, elokuvien, rauniomaalausten ja runoudenkin kanssa.

Videoteoksista
Parinkymmenenvuoden takaiset yhdessä Liisa Karvosen kanssa tekemäni videoteokset olivat kommentteja yhteiskunnallisiin ja poliittiisiin tilanteisiin. Niiden pohjavire nousi ihmisen julmuudesta, alistumisesta - kurin ja järjestyksen vuoropuhelusta. 1990-luvun loppupuolen teokset ammensivat energiansa ja visuaalisen kuvastonsa mytologissävytteisestä, outojen voimien maailmasta, kun taas 2000-luvun videot ovat käsitelleet ihmisen erillisyyttä, katoamista itseltä tai muilta ja  - tuonpuoleisuuttakin.

Sekä kuvakollaasien että videoteosten kohdalla näennäisesti pysyvän ja alati muuttuvan materiaalin yhdistäminen innostaa minua rakentamaan näille kohteille uusia merkityksiä ja ohjaamaan ne kohti aiemmin kertomattomia – usein hieman nyrjähtäneitä – tarinoita.